Mietteitä ja tapahtumia

Ensimmäisten perilläolo päivien aikana Dessiessä ohjelmaan kuului lähinnä asettumiseen liittyviä asioita: vanhojen työtovereiden ja muiden tuttujen ja ystävien tapaamisia – aikaisemmin toimin alueella kummilapsityön yhdyshenkilönä - majoituksen järjestämistä vierastalolle sekä toimiston työtilaan asettumista – kaikki saman pihapiirin alueella. Kuitenkin jo muutaman ”alkulämmittelypäivän” jälkeen koitti ensimmäinen viikon kahdesta toripäivästä ja vammaisten lasten nyt jo tiiviiksi muodostunut ryhmä kokoontui toimintakeskuksella äitien kiiruhtaessa torille myymään vihanneksia, leipomuksia tai käsityötuotteita.  Pääsin kurkistamaan ryhmän arkeen ensin varovaisesti,  jottei kärsivällisyydellä rakennettu yhdessäolo vierailijan vuoksi  häiriintyisi.

Ryhmä on kokoontunut kaksi kertaa viikossa jo vuoden ajan ollen paikallisesti  aivan uusi tuki äideille lasten alkaessa esitellä ennen näkemättömiä taitoja kuntoutuksen edetessä: yksi on oppinut istumaan, toinen jo kannattelee päätään varmemmin, eräs on löytänyt kävelemisen ilon. Katseet kohdistuvat ja suupielet taipuvat hymyyn – oppiminen on mukavaa.

Kamera on jännittävä ja mielenkiintoinen vempele, ja se auttoi tälläkin kertaa unohtamaan takaa kurkistelevan vieraan naaman.  Oman kamerani  fokusoinnin kohdistuessa lasten kasvoihin oli kuin olisi katsonut silmistä suoraan sieluun, vaikutelma oli hätkähdyttävän voimakas. Etiopialaiset ovat kuuluja kauniista piirteistään ja perinteisessä taiteessa heitä usein kuvataan suurisilmäisinä, ja nämä lasten hetkessä täysillä elävät katseet pomppasivat esille linssin läpi hämmästyttävällä intensiteetillä. Kun katseet kertovat tarinaa,  silloin ollaan menossa oikeaan suuntaan oli edessä sitten isompaa tai pienempää kuntoutukseen liittyvää tai muunlaista haastetta.

Valitettavasti kuntoutusryhmiä vaikeavammaisille lapsille ei Etiopiassa juurikaan vielä löydy. Ennemminkin löytyy järjestöjä ja yhdistyksiä jotka keskittävät työnsä esimerkiksi aistivammaisten kuten kuurojen ja sokeiden  oikeuksien ja toimintaympäristön parantamiseen.  Tämän takia juuri Mekane Yesus –kirkon kaltaisten toimijoiden ruohonjuuritason aloitteet vaikeavammaisten lasten ja perheiden hyväksi ovat laajemmaltikin tärkeitä. Hallinnollisissa piireissä vammaistyössä keskitytään herkästi suurten lukumäärien tavoittamiseen työn sisällön kustannuksella, kertoo kirkon työntekijä. Onneksi paikallishallinnon virkamiehet usein kuitenkin tekevät yhteistyötä kansalaisjärjestöjenkin kanssa.  Asenteita ja olosuhteita muutetaan vähitellen.

Lapsilta tulevat reaktiot ja aloitteet ovat palautteen parasta laatua! Kun Meseretin ohjaajaa opastettiin miten tyttöä voi liikutella jumppapallon päällä, tyttö ryhtyikin jumppaamaan nukkeaan pallon avulla. Kaleb puolestaan, kun kuuli että työtiimi tulee vierailulle, viestitti äidilleen takeltelevalla mutta ymmärrettävällä puheella että vieraille tuli sitten tarjota ruokaa, ja näin tapahtuikin (nimet muutettu).

Kuntouttavassa toiminnassa kuten muussakin inhimillisessä kommunikaatiossa upean mystinen päämäärä voi olla toisen ikioman persoonan ihkauusien ulottuvuuksien vähittäinen esiin kaivaminen erilaisten esteiden tai hidasteiden alta!